Koska Suorat sanat -blogi on kadonnut maailmasta, Kuolleiden kommenttien seura esittää kulttuuritekona muistin virkistykseksi uusinnan kaikkien aikojen ensimmäisestä Mikkoska-tuotoksesta. Muutkin osat ovat tallessa (valitettavasti ilman alkuperäisiä kommentteja, niiden tallettaminen olisi vaatinut kohtuuttoman paljon työtä), ja niitä voidaan uusia tarpeen/kysynnän/huvin vuoksi.

Alkuperäinen kirjoitus on julkaistu Ilta-Sanomien nettisivuilla 29.6.2009 ja se esitetään tässä sellaisenaan mitään muuttamatta.

***

Petetyt, eronneet ja karanneet

 

29.6.2009 Kirjoittaja: Nina Mikkonen

Aloitan aiheepiiristä, jonka tunnen niin omakohtaisesti kuin läheltä.

Yksityisyys ja julkisuus.

Sarasvuo – Kuitunen, Gustafsson – Meriläinen … He saavat nyt vuorostaan maistaa kaikkitietävän median oikovaa kättä, joka riemulla hyödyntää lukijakuntansa tunnemaailman viha–kateus -akselia.

Suurelle yleisölle syötetään nyt suurena totuutena mutua, puolitotuuksia ja suoranaisia valheita. Totuus parisuhteen päättymisestä tai alkamisesta löytyy kuitenkin muualta kuin ulkopuolisten olettamuksista.

Toimitukset ovat vuosi vuodelta naisistuneet, mutta uutisointi ei ole empatisoitunut, julmistunut kyllä. Naistoimittajat kirjoittavat oikein kilvan mitä ivallisempia ja mielikuvitusta suruttomammin ruokkivia parisuhderaportteja. Miehet ovat useimmiten tulilinjalla, oli syytä tai ei.

Verbiä ”vaihtoi” käytetään tarkoistushakuisesti osoittamaan lukijoille ja kuuntelijoille, kuka on parisuhdedraaman konna! Vai onko siis esim. Nina Rosqvist jo ryhtynyt suhteeseen Virpi Kuitusen ex-miesystävän kanssa?

 

Mistä lähtien ikä on ollut kahden ihmisen välisen kemian syttymiseen määräävin tekijä? Jos puolisosi alkaa henkisesti tai ruumiillisesti muistuttaa vanhempaasi tai sisarustasi, onko sinun tyydyttävä jarruttelemaan elämäniloasi ja -nälkääsi?