On taas aika itsenäisyyspäivän, paraatien ja linnan juhlien. Timo T.A. Mikkonen kirjoitti Seiskan blogissaan vuosi sitten (tai tarkemmin ottaen 7.12.) pöyristyneenä tapain turmeluksesta.

VIIMEINEN PARI

Tasavallan nykyinen ykköstelevisio-ohjelma Linnan tanssit keräsi perinteiseen tapaan 6.12. hyvät katsojaluvut. Ihan Wanhan Hyvän Ajan malliin 2,5 miljoonaa silmäparia seurasi, kun valtakunnan kerma biletti. Tai ainakin ne, joita Tasavallan presidentti ja hänen puolisonsa tohtori Arajärvi olivat kunnioittaneet kutsullaan. Mitähän ne Suomen toiset 2,5 miljoonaa katsojaa tuijottivat?

Yksi vieraista lähti jo jatkoilta käsiraudoissa ja verissä päin. Pikaraportin mukaan ravintolasta poistettu värikäs vieras oli pyrkinyt vielä ulkoa takaisin sisään pää edellä. Oven lasi meni rikki ja otsaan tuli vuotava haava. Mikä lienee ollut tunne dagen efter. Linnan booli luomuaikanakin on tosi tukevaa ainetta. Se vie liiaksi nautittuna tolkun kuulemma melkein yhtä hyvin kuin kilju siltä Tuntemattoman sotilaan konekiiväärijoukkueelta vajaat 70 vuotta sitten.

Tänä vuonna pipopäät olivat nähtävästi a) hukkuneet tilapäisesti Helsingin kinoksiin tai b) saaneet kutsun linnaan, koska katuhulinat jäivät vain vieraiden jatkotappeluiksi.

Vaan mitä tapahtuu 2011, kun TP Tarja Halonen, jos Herramme suo, pitää viimeiset kutsunsa kaikelle kansalle. Setan edustus nousee varmasti yli 100 prosenttiin. Nyt jo oli tyttö- ja poikapareja esittämässä, mikä on trendikkäintä ja suuntaa antavinta Suomessa 2010. Presidentti Martti Ahtisaaren aloittama, sinänsä vuosikymmeniä myöhässä ollut kunniakas tapa ottaa vastaan ensimmäiseksi Mannerheim-ristin ritarit, saattaa inhimillisestä syistä jäädä jo pois. Toivottavasti ei vielä. Kapteeni Topi Gerdt, ritari nro 95. jaksaa astua ensimmäisenä miehenä sisään vielä monta vuotta. Ainakin vielä seuraavan presidentin ensimäisen kauden ajan. Muuten klo 19 ovesta ryntää romanialainen lähetystö pahvikupit kourassa, kuten jotkut vähän teeveessä jo leukailivat.

Sitä ajattelee jo muutenkin kauhulla 6.12.2010 juhlien otsikoita 7.12.2011. Setalaiset kun ovat rynnäköineet oikein ryminällä kaapeistaan “viimeinen pari uunista ulos”-meiningillä. Uuden kumppanin saalistus, tai ainakin kokeilu, ei jätä ketään kylmäksi. Voi olla, että toisen vuosikurssin kadeteille joudutaan antamaan uudet tanssi- ja itsepuolustusohjeet parkettitaisteluihin. Tähän saakka ei ole pakeista tullut pahempaa nurinaa. Periaate on ollut, että kukin valitsee sopivan tolpan tai oven, josta oikealle tai vasemmalle haetaan aina uutta daamia/kavaljeeria vaikka silmät ummessa. Jos ominaisuudet vielä nyt “älä kerro, älä kysy”-aikana riittävät, sitä saattaa upseerinalku joutua sanomaan ei, tai peräytymään äkkiä boolimaljalle.

Kultarannan kesäinen ilomeno puhkeaa taatusti täyteen kukkaan vuoden kuluttua kaikissa sateenkaareen väreissä oli maassa hanki tai ei. Kun millään ei ole enään mitään väliä, ei tarvitse tuskailla protokollasta, lehtiotsikoista eikä valitsijoiden ahtaista käsityksistä. Siispä aitoon BB-talon tyyliin kohti ensi vuoden itsenäisyyspäivää ja koko kansan sekahakua. Hepskukkuu vaan.

Samaa linnanjuhla-aihetta (ja tapain turmelusta) Mikkonen käsitteli myös Itäväylän ajatuksissaan jo useita vuosia sitten. Silloin huutia eivät saaneet homot vaan naiset, tosin puhtain paperein ei selvinnyt oikein kukaan:

 

Ajatuksia Itäväylältä 11.12.2005
JULKEAT NAISET JA NYSVERÖT MIEHET

Tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotosta tulee vuosi vuodelta yhä julkeampi tapahtuma. Kilpavarustelu kiihtyy. Paljasta naispintaa pursuaa kuvaruudun täydeltä yhä enemmän. Allit hyllyvät vailla hävyn häivää.

Heti ovella toverikäsiä vatkattiin pari kertaa pitempään kuin muita. Pääsääntöisesti kuvatuuttiiin oli tyrkyllä yhä enemmän tavaraa, johon painovoima on vuosien saatossa ottanut yhä tukevamman otteen matkalla vartaloa alaspäin. Muutama vuosi sitten teinityttö-tyypit alittivat kilvan t-paidoissaan yms. hyvän maun rimoja nännit pystyssä, nyt sen tekevät euro- ja kansanedustajaeukot tai -puoliskot. Huonon maun ja olemattoman arvostelukyvyn ja itsekritiikin ennätykset rapisevat. Erikoisesti politiikan sinkkunaiset kisailevat siitä, kuka härskimmin saa huomiota osakseen. Tulee vielä sekin hetki, kun joku vilauttaa pikku boolissa veitikkaansa keskellä Linnan parekettia.

Miespuoella laahustavat esiin edelleen ne samat surkeat variksenpelättImet. He ovat juuri ja juuri saaneet ripustettua harteilleen saman tumman rippipuvun, vaikka ministeritason palkkaluokka kyllä mahdollistaisi oman, tai vuokratun, istuvan frakin.

Onneksi 1700 vieraan joukossa on vielä suurin osa arvokkaasti esiintyviä kansalaisia. Nuoret kadetit ovat vuodesta toiseen esimerkillisen tyylikkäitä ja komeita, upeista daameista puhumattakaan – ikäluokkaan katsomatta. Tabloidijulkisuuden haku ja tarjonta on vain ryöstäytynyt käsistä. Etenkin vaalivuosina ei millään ole mitään väliä. Julkisuushakuisten naikkosten joukko kisailee huomiosta sillä samalla pistämättömällä raivolla, millä tanttarat raastavat toistensa käsistä tavaroita Stokkan hulluilla päivillä. Tapakouluttaja Kaarina Suonperä ja professori Matti Klinge huomauttivat post festum myös osuvasti kuinka tv-kameroiden OnAir-lamppujen sammuttua ”juhlaväki” rynnisti taas jatkoille bilettämään, vastoin hyviä vierailutapoja. Aamutunneilla kun voi kilvan kähmiä naapurin omaa minkä sielu sietää samaan tyyliin kuin taloyhtiön pikkujouluissa. Pikku boolissa nysveröstäkin tulee rohkea ja surkeasta komea.

Oli hienoa, että Olavi Virtaa ja Toivo Kärkeä nyt muistettiin. Kuolleille kannattaa aina antaa tunnustusta. Eivät ylpisty kehuista! Päämuistajat olivat juuri niitä tovereita, jotka pilkkasivat mestareita vielä 70- ja 80-luvuilla, kun viihteen veteraanit elivät vielä keskuudessamme. Mannerheim-ristin ritareita saapui paikalla enää kolme. TV-1:n selostajakaksikko oli ritarien määrästä ja järjestyksestä taas yhtä pihalla kuin ennenkin. Odottakaas vaan, jos ensi vuonna on vielä ritari tai toinen kärjessä, sekin selostus menee pieleen. Ehdotan, että alkuselostus luetaan paperista ja nauhoitetaan etukäteen.

Juhlien ulkoisesta puolesta puhuminen on moninkertaisesti ylikorostunut. Asiaan voisi vaikuttaa vain Tasavallan päämies/nainen, jos hänellä olisi tahtoa, makua ja – riittävästi halua tyylin ja tapojen korjaamiseen. Valitsemalla vieraansa toisin ja antamalla, ihan omia teitään ymmärtää, mikä on pelin henki. Idols-sarjalle soveliaampi paikka olisi Töölön kisahalli tai sirkusteltta. Oikein pelottaa edes ajatella, millä tasolla juhlavietto on 12 vuoden kuluttua, kun tasavalta täyttää 100 vuotta. Nykymenolla siitä tulee todella alaston tapahtuma! Kas, mikään ei ole uutta auringon alla. Jos ette usko, lukekaa historiasta vaikka Rooman rappion päivistä. Silloinkin kaikki oli sallittua ja kaikki sekaantuivat kaikkiin ja kaikkeen.  

Jos joku on muuten hirmuisen kiinnostunut lukemaan maisterin itsenäisyyspäivän juhlapuheen Askolassa 6.12.2007, se löytyy kolmessa pätkässä täältä:

 

ITSENÄISYYSPÄIVÄN JUHLAPUHE ASKOLASSA 6.12.2007 I/III

ITSENÄISYYSPÄIVÄN JUHLAPUHE ASKOLASSA 6.12.2007 II/III

ITSENÄISYYSPÄIVÄN JUHLAPUHE ASKOLASSA 6.12.2007 III/III