Vakituisesti seuraamamme blogin nimi on Suorat sanat. Mutta mitä suoraa on sellaisissa ilmaisuissa kuin "eräät, jotkut, harvat, monet, usein, harvoin"? Suorat sanat antaa luvan ymmärtää, että tulossa on yksilöityä puhetta yksilöidyistä asioista tai tapauksista. Mutta entäs nämä:

• Vaan voi sitä eräiden lukemisen tuskaa! Ihokarvoituksen pystyyn nousua. Eräiden valittajien kohdalla: Otan osaa. Monet kertovat palautepurkauksissaan enemmän itsestään kuin mistään muusta. (Vastapalautetta viikon päätteeksi, 3.7.2009)
• Ilokseni jotkut teistä olivat kanssani samaa mieltä. (Selvennykseksi, 4.8.2009)
• Vain harvat ja valitut meistä solahtavat edellisten vuosikymmenien ajattomiin ykkösleninkeihin kerta heitolla. (Ikuinen taistelu, 10.8.2009)
• On hienoa havaita, että jotkut teistä ymmärtävät sen riemun, jota lapsen kasvamisen seuraamiseen liittyy ja sen merkityksen, joka lapsen kasvamiseen sisältyy. (Omille siiville II, 31.8.2009)
• Riittää kun jotkut oivaltavat. (Nimimerkkien sota, 3.9.2009)
• On hienoa havaita, että jotkut ovat jaksaneet ja viitsineet antaa aikaansa tämän meitä kaikkia yhdistävän tärkeän asian vakavaan pohdintaan. (Seniorit kunniaan, 10.9.2009)
• On masentavaa seurata eräiden myöntämisen kieltämistä. (Moraalitonta ei-moralisointia, 16.9.2009)
• Miten usein enemmistö onkaan ollut, ja on, väärässä. Esimerkkejä riittää niin lähimenneisyydestä kuin kauempaa. Niin moni on ollut ja on niin helposti johdettavissa harhaan. (Itsenäistä ajattelua, 4.12.2009)
• Jotkut pakenevat menneisyyttä ja viranomaisia, jotkut tavoittelevat parempaa tulevaisuutta. Useimmat vain onkivat onneaan. (pakolaisrulettia, 12.2.2010)
• Meillä ihmisillä on usein ikävä tapa asettaa toisiamme tiettyyn muottiin. Kun emme ymmärrä tai hallitse jotakin, iskee kateus. (Monilahjakkuuksia, 13.4.2010)

Nina vihjailee usein kommentoijien ilkeyteen, pahansuopuuteen ja ymmärtämättömyyteen, mutta niinhän se metsä tuppaa vastaamaan kuin sinne huutaa luikauttaa. Oli sitten kyse nettiraakkujista tai tavantaaveista tai julkimoista tai vaikka TP:stä:

• "Aivottomille” on vaikea antaa elämänohjeita, mutta jos joku ”aivollinen” saa mietteistäni, havannoistani ja kokemuksistani iloa ja ideoita, siitä vaan. (Nina Mikkonen vastaa lukijoille, 1.7.2009)
• Haloo pahvit! (Hyökkäys ja puolustus, 6.7.2009, Piikomista pelkääville ja välttäville, 23.7.2009)
• Kirjoitan jatkossakin aiheista, jotka koen tärkeiksi ja puhutteleviksi. En suinkaan täydellisyyttäni vaan koska tekin olette vajaita. (Turha nostattaa verenpainetta!, 8.7.2009)
• Onneksi joukostanne löytyi sentään muutama huumoria ja ironiaa tajuavia, ettei kaikki mennyt kuin helmet sioille! (Piikomista pelkääville ja välttäville, 23.7.2009)
• On hienoa, että joku uskaltaa avata sanaisen arkkunsa jopa minunkin kantani suuntaisesti. Vastoin päivystäviä nettineroja, joiden äänenpainot alkavat muistuttaa yhä enemmän raakkuvaa lintuyhteisö! (Selvennykseksi, 4.8.2009)
• Palautteesta huomaa, miten vähän te olette perillä huippu-urheilusta. (Vastauksena huippu-urheilusta vähemmän perillä oleville, 17.8.2009)
• Kommenteissanne ja suomalaisten MM-yleisurheilutuloksissa, näyttää olevan muutama yhteinen tekijä. Merkittävin niistä on keskinkertaisuus ja paikallaan polkeminen. (Hoh-hoijaa, 25.8.2009)
• Tulee niin mieleen tutun ja paljon maailmaa ja ihmisiä tavanneen valokuvaaja-journalistin surullinen kertomus siitä, kun hän oli tekemässä juttua muuan neitinäppärän kanssa valtakunnan ykkösvaikuttajista. Kuvaaja sai esitellä ”toimittajalle” jälkikäteen kuvatut, koska niinkukansalaisen yleissivistys ei riittänyt ensimmäisenkään tunnistamiseen. (Mediahuijauksia, 21.12.2009)
• Kippis vaan. Mikä jalo teko, mikä reilu mies, mikä kaverien kaveri, frendien frendi, oikea kaikkien janoisten sankari vailla vertaa! (Teemun piikkiin, 26.2.2010)
• Taskuraha-taavien puhemies Arto Merisalo, jolle elo syytettyjen penkillä on tullut tutuksi vuosien varrella, kai kuvitteli voivansa ostaa itselleen hallitukseen ”oman ministerin”. (Tukkanuottasilla, 9.4.2010)
• Pojat tulevat joumäneinä kalsarit ja persvako vilkkuen tilaisuuteen kuin tilaisuuteen. Tarralenkkarisukupolvi laahustaa kohti juhlaa ja arkea polvet koukussa tossun nauhat auki lippis tai pannunmyssy syvällä päässä. Syvältä sieltä on myös tyttöjen tyylittömyys. Oli kutsu sitten kulkenut paperilla tai suusta suuhun tai huhu megabileistä singahtanut sähköisessä muodossa. Pari numeroa liian pienet napapaidat ja lantiofarkut saavat normaalivartaloisenkin mahan makkaroille ja jenkkakahvat lanteille. Terveysriskeistä ei kannata mainita, ei pakkasilla eikä helteillä. Hiukset ovat usein kuin kyljyksellä kammatut ja naimatakku loistaa takaraivolla samaan rahaan. (Jo joutuu armas aika, 20.4.2010)
• Nettinerot ovat ryhtyneet keskustelupalstoilla nurkanvaltaajiksi. --- Sosiaalisen median ”ilmavaivaiset” antavat elämän sisältöä vain niille, jotka eivät erota hiilidioksiidia hapesta. (Täysin keksittyä, mutta hyvin kuvaavaa, 23.4.2010)
• Sisäsivulla ja aukeamilla supermutsit sitten kilvan kertovat, kuinka kiireen, stressin ja menestyksen keskelläkin lapsi kuitenkin menee kaiken edelle ja äidin rooli se on tärkein elämässä! (Tosi äitejä, 7.5.2010
• Nykyisin Albert II on pääjakaja. Ruhtinaan takki tosin oli ollut sopiva muutama kilo sitten, joten armon hallitsija tarvitsee joko suurempaa kokoluokkaa olevan takin tai kuntokuurin. (Osuipa silmään, 18.5.2010)
• Kun maamme vettyväsilmäisiltä fiksulan kyösteiltä ja kaisoilta on saatu mukit kukkuralleen ja syöty mahat täyteen, voi jo siirtyä ystävällisempään ilmastoon, kun syyskoleat alkavat. (Köyhät kyykyssä, 28.5.2010)
• Heidät on aitonykysuomalaisesti puettu kuka mitenkin. Harva hyvin ja useimmat huonosti. --- Vähälahjaisimmat ovat edessä. (Väärät edessä, oikeat takana, 4.6.2010)
• Joka kevät, etenkin hyvän sään sattuessa nousevissa katumiekkareissa ja sosiaalisessa mediassa kansamme jaloimmat yksilöt järjestäytyvät vaalimaan joukkohysteriaa. He ryhtyvät hätäpäissään paijaamaan ja sukimaan toisiaan kuin pelästyneet apinat laumoissaan. (Ei noin saa sanoa, 11.6.2010)
• Martti Ahtisaari peijooni tuli ja peittosi suomenkielisen rahvaan ”poroelluksi” ristimän Elisabeth Rehnin, ”naisen oikealta” paitsi karjalanpiirakoiden rypytyksessä myös presidentinvaaleissa. (Naiset vallan kahvassa, 15.6.2010)
• Kultarannan muumimammalla on esikuntineen visainen pähkinä purtavaksi: mitä tarjota idän mahtimiehelle? (Kyykytystä, 20.7.2010)

Oman erinomaisuuden lisäksi The Aviomiehen ihmeellisyyttä nostetaan esille tämän tästä, tai kuten Myrskylässä tavataan sanoa, tavan takaa:

• Olen elänyt elämääni julkisesti pian vuosikymmenen, aviomieheni kohta 40 vuotta. Hän, jos kuka Suomessa, on ollut todella niin hyvin kaunaisen kollegajoukon kuin myös suuren  yleisön suosiossa jo suurimman osan elämästään. (Myrskyn silmästä, 9.7.2010)
• "Aviomieheni Timo T.A. Mikkonen sanailee osuvasti aiheesta uusimmassa nettivideossaan osoitteessa http://www.seiska.fi/seiskatv/"  (Erehdyksiä ja armoa, 13.7.2009)
• "Vastauksena kysymykseesi – en ole – mutta toivon aviomieheni Timon kirjoittavan muistelmansa, jotka taatusti löisivät monet ällikällä. Hän on kokenut ja hänelle on tapahtunut niin paljon niin Suomessa kuin joka puolella maailmaa. Hän on kannustava eikä kadehtiva. Mediamaailmassa häntä ei ihmetytä mikään eikä kukaan. Ilman mieheni monikymmenvuotista uraa en minäkään kirjoittelisi tässä!" (Terveisiä edelleen kesän keskeltä, 16.7.2009)
• Aviomieheni kun on ollut monessa mukana. Katselin tässä päivänä muutamana hänen harjoituspäiväkirjojaan 70-luvulta. ...Mieheni tavoitteena oli juosta 1500 metriä neljään minuuttiin. Nopeammin kuin yksikään suomalaisnainen silloin (tai nyt). Ihan huvikseen. Mieshän tarvitsee aina tavoitteen! (Vastauksena huippu-urheilusta vähemmän perillä oleville, 17.8.2009)
• Mieheni muisteli erästä 60-luvun seiväshyppyvoittoa Ruotsi-Suomi -maaottelussa Tukholmassa (Tulos tai ulos, 24.8.2009)
• Kuten vuosikymmeniä maailman kriisejä työkseen seurannut aviomieheni totesi: ”Venäjän ja Saksan kaasuputki on kuin aortta: ison verenkierron suurin valtimo, joka lähtee sydämen vasemmasta kammiosta ja vie happipitoista verta kaikkialle ruumiiseen. Siis Euroopan himoitsenaa kaasua kaukaa Venäjältä suoraan EU:n sydämeen.” (Putki kyljessämme, 6.10.2009)
• Rakas mieheni valisti, että lengedaarisen amerikkalaisen kirjailijan Gay Talesen kirja ”Thy Neighbor’s Wife” – naapurisi vaimo – kertoo juuri näistä Vanhan matereen omalaatuisista kalukukkaro- ja lapsiraiskaajaryhmistä, jotka aikoinaan pakenivat lain koura kintereillään yli Atlantin. (Vai oikeutta, 30.10.2009)
• Aviomieheni Timo T.A. Mikkonen levytti 20 vuotta sitten mm. kappaleen “Jos joulu jää sydämeen” (When The Child Is Born) ”Timo T.A. ja ystävät – Joulusydän” -joululevylleen. (Joulumielen julistus, 23.12.2009)
• Aviomieheni, jos kuka, on saanut koko julkisen uransa aikana kärsiä tästä ”ongelmasta”. Tehnyt ja osannut liian monta asiaa menestyksellä liian monella alalla. (Monilahjakkuuksia, 13.4.2010)

PS. Käytöstavoissa ja pukeutumisessa auttaa hyvä yleissivistys.(Jo joutuu armas aika, 20.4.2010) - Hienoa että olet oivaltanut tämän, Nina. Alkaisikohan se kohta jo näkyä myös nettipalstallasi.