Meillä vanhemmilla on vastuu siitä, miten lapsemme kohtelee muita. Erilaisuuden hyväksyminen ja sydämen sivistyksen oppiminen alkaa jo kotoa
Omille siiville, 27.8.2009

Katse peiliin, Nina! Oma käyttäytymisesi ainakin julkisuudessa on jatkuvasti ala-arvoista, eikä voi olla vaikuttamatta omiin poikiisi. Vaikkeivät he itse asiaan kiinnittäisi huomiota, niin kylillä kyllä asiasta puhutaan ja kun pienilläkin padoilla tunnetusti on korvat, niin lastesi luokkatoverit kyllä kuulevat näistä. Ja se jos mikä altistaa koulukiusaamiselle. Tietenkään se ei ole oiekin enkä sellaista lapsillesi toivo, mutta niin maailma toimii.

Lasta ei saa henkisestikään typistää eikä tukahduttaa.
PS. Tyynysotaa vielä yleisön pyynnöstä, 21.9.2009

Mitä muuta oli uusin kirjoitus (4.6.) kuin lapsen vähättelyä ja typistämistä?

Hyvä käytös on hyvin harvinaista nykyään.
Älkää kiusatko, 2.10.2009

Niin se metsä vastaa kuin sinne huudetaan... minun tuntemani lapset ja nuoret ovat järjestään fiksuja ja kohteliaita, liekö osuutensa myös omalla asenteella heitä kohtaan? Eikö muuten olekin jännää, että blogin aiheeksi on valikoitunut juuri koulukiusaaminen siinä vaiheessa, kun esikoisen koulunaloituksesta on muutamia viikkoja?

Etenkin pääkaupunkiseudulla on jo alueita, joissa ulkosuomalaisen oppilasaineksen määrä alkaa kouluissa olla määräävä, ei vain ns. pikantti lisä. Edetään, jos edetään, vähimmin kotoutuneen ehdoilla eteenpäin. Heikoin osa, sekä kotoinen että vastatullut, määrää tahdin. --- Onneksi vanhemmat voivat vielä vapaasti vaikuttaa siihen, minkälaisessa koulussa ja sosiaalisessa ympäristössä jälkipolvi varttuu.
Ghetto-koulut, 20.10.2009

Niin, jossain niiden heikommin menestyvienkin on kuitenkin koulunsa käytävä.

Mikään ei todellakaan takaa sitä, että hyväksikäyttäjiä on mm. viranomaisten, tuomarien, opettajien, lastentarhan työntekijöiden, nuorisotyötä tekevien järjestöaktiivien ym. joukossa.
Porsaanreikiä, 29.1.2010

Oiva esimerkki siitä, ettei ole yhtään mietitty mitä kirjoitetaan. Miksi h...tissä tuollainen asia pitäisi jossain taata?!

Henki on hupaa eikä mielenterveyden järkkyminen merkitse mitään, kun kyseessä on pieni lapsi. Tämä on päällimmäinen tunne, joka mediasta välittyy. Asiat, jotka koskevat lapsen koskemattomuutta, kirjoitetaan turhan pienellä ja turhan pieneen tilaan. --- Median pitäisi ponnekkaammin suojata lasta.
Käsi, joka kehtoa keinuttaa, 19.3.2010

Minä näkisin, että lapsella on oikeus myös henkiseen koskemattomuuteen, jota ei saa rikkoa esim. esittelemällä lasta tosi-tv:ssä. Timo T.A. Mikkonen väittää (Maria! 12.3.2009, 03:45->), että hänen lapsensa ovat syntyneet julkisuuteen. Tämä on puhdasta paskapuhetta. Suuretkin tähdet, sekä meillä että maailmalla, ovat aika hyvin onnistuneet suojelemaan lapsiaan medialta. Mikkosille lapset tuntuvat olevan yksi keppihevonen matkalla julkisuuteen. Tuonikäiset lapset eivät vielä ymmärrä julkisuuden haittapuolia, vaan on jännää päästä ihan oikean kameran kuvattavaksi. Median on vaikea suojata lasta, jos vanhemmat tunkevat näitä esiin joka käänteessä.

Pojat tulevat joumäneinä kalsarit ja persvako vilkkuen tilaisuuteen kuin tilaisuuteen. Tarralenkkarisukupolvi laahustaa kohti juhlaa ja arkea polvet koukussa tossun nauhat auki lippis tai pannunmyssy syvällä päässä. Syvältä sieltä on myös tyttöjen tyylittömyys. Oli kutsu sitten kulkenut paperilla tai suusta suuhun tai huhu megabileistä singahtanut sähköisessä muodossa. Pari numeroa liian pienet napapaidat ja lantiofarkut saavat normaalivartaloisenkin mahan makkaroille ja jenkkakahvat lanteille.
Jo joutuu armas aika, 20.4.2010

Jostain syystä niistä lapsista tulee tietyssä iässä ällöttäviä teinejä, jotka pukeutuvatkin ihan miten sattuu. Mutta siinä iässäkin he ovat edelleen lapsia. En voi käsittää, miten Mikkoset voivat puhua lapsista näin törkeään sävyyn, ja silti väittää, että lapsen paras on se kaikkein tärkein asia.

Suhtautuminen vanhemmuuteen on meillä muuttunut, vaikka lapsen tarpeet ovat pysyneet ihan samoina kuin aina. Saada rakastaa ja tulla rakastetuksi.
Tosi äitejä, 7.5.2010

Lapsella on myös tarve tulla hyväksytyksi ja arvostetuksi. Myös muiden aikuisten kuin omien vanhempiensa taholta.

Synnyttämäänkin pääsee vaikka suoraan kadulta oikein ambulanssilla.
Köyhät kyykyssä, 28.5.2010

Toistan aiemmin esittämäni kysymyksen: pitäisikö maahanmuuttajien ja kerjäläisten sitten synnyttää kadulle, eikä päästä sairaalaan lainkaan? Miten se palvelee lapsen etua, lapsen joka ei ole osaansa valinnut?

Heidät on aitonykysuomalaisesti puettu kuka mitenkin. Harva hyvin ja useimmat huonosti. Jo lavalle meno ontuu. Ohjaus puuttuu. Kotijoukkueessa jäädään jotenkin toinen toisensa taakse. Sumppuun kuin kalaparvi. Laulu etenee lähinnä mollissa omia aikojaan. Pakollisten aplodien aikana esiintyjiä alkaa käydä sääliksi. Kaiken kruunaa oma bändi, joka esittää ”iloista lasten heviä” hitaan hartaasti. Yhteistä säveltä ja sanoja tavoittamatta. Vähälahjaisimmat ovat edessä. Katsomossa aistii vaivautunutta liikehdintää, kun yleisö vaihtaa tuoleillaan kankulta toiselle.
Väärät edessä, oikeat takana, 4.6.2010

Kaikkien Kirjoitusten Äiti, joka mitätöi ihan kaiken mitä Mikkoska on Lapsen Parhaasta paasannut. Vastenmielinen tuotos, jossa varmasti tuli kaikille selväksi mistä oikeasti on kyse.