Toiveuusinnoissa on vuorossa Timon kirjoitus ja hyvän joulun toivotus Seiskan blogista 20.12.2010.

PELASTUS YLHÄÄLTÄ

“Untuvaan retki kulkee, siihen maan talvi sulkee ja kaunis on tie, kun rekemme vie kautta suuren talven ihmemaan.” On matkustamisen aika, X-mas time. Rooman valtakunnan Juudean maakunnassa matkustettiin 2000 vuotta sitten verolle pantaviksi. Ajat ovat sikäli muuttuneet, että nyt verokarhu ei anna hetkenkään rauhaa ...

Aina silloin tällöin suuri onnettomuus pysäyttää hetkeksi. Pakottaa panemaan kädet ristiin, tai ainakin miettimään tämän kaiken eläväisen tarkoitusta. Historian kuluessa tulee tavan takaa vastaan tilanteita, joissa jumalattomienkin kädet ovat hiljaa ja salaakin menneet ristiin. Viimeinen toivo ja apu tulee ylhäältä jos on tullakseen.

TV-kanava Nelosen ohjelmajohdolle on annettava tunnustus siitä, että se sijoitti Andeilla 1972 sattuneesta lento-onnettomuudesta kertoneen elokuvan “Elossa!” juuri joulunalusajan viikonvaihteeseen. Uruguayn Ilmavoimien kone iskeytyi Argentiinan ja Chilen rajamailla Andien vuoriston yli nelikilometrisiin huippuihin kohtalokkain seurauksin. 29 matkustajaa ja viisi miehistön jäsentä kuoli. 16 sisukasta, onnekasta ja kovakuntoista Kristillisen Ragbyseuran jäsentä selvisi hengissä. Onnettomuus tapahtui 13.10. ja lopullinen pelastus saapui joulun aantonattona 23.12.1972, 72 päivää vuorenhuippuihin iskeytymisen jälkeen.

Tänä syksynä täysin inhimillisen suorituskyvyn äärirajoille venynyt pelastuminen tapahtui Andien Tyynen meren puolella Chilessä, jossa 33 mainaria oli loukussa lähes 700 metriä maan alla 69 päivää. He palastuivat kaikki, kiitos sisukkuutensa ja hermojensa hallinnan sekä amerikkalaisen avaruustekniikan, kurinalaisuuden ja luovan ajattelun. Ne mahdollistivat vuonna 1970 Apollo 13 kuualuksen paluun täysin mahdottomassa tilanteessa kuun kautta vauhtia ottaen takaisin maan kamaralle. Happisäiliöiden räjähdyksen olisi pitänyt tuhota kolme astronauttia ikiajoiksi. Vaan ei.

Aivan kuin Suomen talvisodassa 70 vuotta sitten, henki on ainetta vahvempi, jos uskoo ja luottaa – Jumalaan. Sekä Andeille lento-onnettomuudessa koneen romuun jääneet, ja vielä lumivyörynkin murjomat rugby-pelaajat että chileläiset kaivosmiehet säilyttivät toimintakykynsa koska he uskoivat Jumalaan. Kummankin joukon debreifing, jälkihaastattelu ja kertomukset, ovat osoittaneet, miten tärkeä on pitää yhteyttä Ylöspäin. Rukoukset antoivat toivoa “eloonjäämiseen”, voimia “järkeilyyn” ja kykyä kestää “mahdoton” tilanne. Usko on elämälle vahva selkänoja. Sanoivat “uskonnottomat” mitä hyvänsä, usko voi siirtää vuoria. Ne, jotka uskovat, niillä on toivoa. He, jotka eivät usko, heillä ei toivoa ole.

Toivottavasti suomalaisten joulumatkailu lämmön keskelle Kaakkois-Aasiaan, Atlantin saarille tai Afrikkaan sujuu murheitta. Ei tsunameja, ei estonioita, ei maahansyöksyjä. Siunauksellista Kristuksen synymäjuhlaa, Joulua, niin ulkomaille matkaaville kuin kotimaassa Talven ihmemaan keskellä viihtyville.

Talven ihmemaasta puheenollen...