Pilvilinnan mäellä on taas heittäydytty maahan huutamaan ja potkimaan. Ensin siitä miten politiikassa kaikki on taas niin vää-vää-väääärin, sitten siitä miten nykyään liikutaan ihan vää-vää-vääääärin.

[Paavo Väyrynen] ei enää kelpaa edes omilleen. - No, ei se kelpaa vissiin kovin monelle muullekaan, mutta presidenttiehdokasta siitä silti kovasti leivotaan. En oikein hiffannut, onko tämä Tinden mielestä hyvä vai paha asia.

Akat p-leet päättivät, että Ahosta ei tullut pressaa. - Käsittääkseni naisten äänet eivät siihen yksin riittäneet. Toki se on nimenomaan naisten vika, että Tiitaa on joutunut katselemaan Haloskaa 12 vuotta.

Nykyinen kaksi-nelikymppisten joukko ei pysty yksilöllistä kestävyyttä, voimaa eikä sisua vaativiin suorituksiin. --- Kaiken kun pitää olla vain kimppakivaa. Pihajuhlia, sählyä, kaukalo- ja potkupalloilua ja lopulta tietysti yhteistä pulloilua. - Mistähän helvetistä Tuutaakin muka tietää, kuinka paljon sisua esim. salibandy tai jalkapallo vaativat. Ihmetyttää tää vanhan kansan käsitys, että ainoastaan pitkänmatkanjuoksu, kolmenkympin hiihto ja paini ovat urheilua. Mun mielestäni ainakin tärkeintä on se, että kaikenikäiset ihmiset liikkuvat, oli laji mikä tahansa. Miksi pitäisi väkisin mennä jonnekin pimeälle pururadalle juoksemaan räntäsateessa, jos juokseminen ei ole mieluisa liikuntamuoto? (Esim. itse inhoan juoksemista juoksemisen vuoksi, vaikka rakastankin liikuntaa muuten.)

Vaikka kymmenet tuhannet kaupunkilaiset hölkkäävät samban tahdissa päivin ja öin, harva heistä pystyy tai osaa edes juosta. - Mutta liikkuvat kuitenkin, mikä on se olennainen pointti. Ja pitävät samalla hauskaa, mikä tuo henkistä hyvinvointia. Juoksu ei sitä paitsi tee hyvää nivelille, sen sijaan kävely, tanssi ja muut kevyemmät lajit eivät rasita samalla tavoin ja ovat tutkitustio yhtä tehokkaita.

Kalevan kisoissa tai vastaavissa SM-tason koitoksissa pärjäisi nyt hyvin vielä yli 40 vuoden takaisilla piirimestaruuskisojen tuloksilla. – Vaikka niitä saavuttikin (kuten minäkin) vasta jo perheenisänä, työn ohessa, harrastelijapohjalta sekä pelkän kaurapuuron ja reikäleivän voimalla. - Juu minä minä.

Moni ennätystulos juoksu-, hyppy- ja heittolajeissa on edelleen hiilimurskakaudelta. - Niin. Ja mitä sitten? Mitä väliä? Oikeasti?

Tai juosta yhteensä viisi olympiakultaa ja saavuttaa ison tukun maailmanennätyksiä kuten (silloiset tai nykyiset) seurakaverini Pekka Vasala, Lasse Virén tai Ari Paunonen. - Minäkin olen ollut kahden kohtuullisen tunnetun olympiaurheilijan seurakaveri. En nyt olisi sitä kuitenkaan cv:heni laittamassa tai muuten jatkuvasti nimillä julistamassa. Nääs kun ne saavutukset ovat heidän eivätkä minun.

Yrittäkääpäs edes muutamakin metri samaa vauhtia! -Miksi? Tuleeko minusta siten jotenkin parempi ihminen?