Saturnalia oli roomalaisten keskitalvenjuhla, jota vietettiin Saturnus-jumalan kunniaksi. Alun perin sitä juhlittiin 17. joulukuuta, mutta viimeistään Sullan ajasta lähtien juhla kesti viikon ajan, 17.–23. joulukuuta. Tähän vuodenaikaan syyskylvöt oli saatu juuri tehtyä, ja oli siis sopiva aika juhlia maanviljelyn jumala Saturnusta. Samalla juhlan koettiin olevan hetkellinen paluu Saturnuksen valtakauden kulta-aikaan.

Saturnalia vastasi perinteiltään pitkälti kreikkalaista Kronia-juhlaa, jota vietettiin Saturnuksen kreikkalaisen vastineen Kronoksen kunniaksi. Roomalainen juhla alkoikin kreikkalaisen riitin mukaisella eli paljain päin suoritetulla uhrilla. Uhri toimitettiin Saturnuksen temppelin edessä Capitoliumin juurella ja vuodesta 217 eaa. alkaen uhrin jälkeen järjestettiin yleinen juhla-ateria. Muutoin juhlan ohjelma oli epävirallinen. Juhliminen sisälsi vierailuja ystävien luona, syömistä, juomista, pienten lahjojen antamista ja yleistä hauskanpitoa. Juhlan erikoisuutena oli ihmisten roolien kääntyminen päälaelleen: kansalaiset vaihtoivat toogansa tavallisen kansan käyttämiin yksinkertaisiin asuihin, kaikki käyttivät vapautettujen orjien tunnusmerkkinä toiminutta pileus-lakkia, orjilla oli lupa arvostella isäntiään ja he söivät näiden kanssa yhteisen illallisen. Yleiseen hauskanpitoon kuuluivat myös uhkapelit, jotka olivat juhlan ajan poikkeuksellisesti sallittuja. Juhlintaa johtamaan valittiin princeps saturnalicius, eräänlainen karnevaalikuningas. Juhlan aikana yleinen tervehdys oli Io Saturnalia!

Useiden nykyiseen joulunviettoon liittyvien tapojen arvellaan periytyvän Saturnaliasta.

***

Joulun taustalla ovat muiden perinteiden ohessa kaksi pakanallista talvipäivänseisausjuhlaa, Yule ja Saturnalia. Talvipäivänseisausta on juhlittu ainakin 4 000 vuotta. Kun maanviljely vaati vuodenaikojen huomioimista auringon mukaan, talvipäivänseisauksesta tuli yksi vuoden tärkeimmistä juhlista kevätpäiväntasauksen ohella.

Kun talvipäivänseisaus oli auringon syntymäpäivä, monien muinaisten jumalien ajateltiin syntyneen tuolloin. Jopa Rooman keisarien ajateltiin syntyneen talvipäivänseisauksena, oli heidän todellinen syntymäpäivänsä mihin aikaan vuotta tahansa.

Roomalaiset viettivät talvipäivänseisauksen aikaan 17. ja 23. joulukuuta välisenä aikana Saturnalia-juhlaa. Vuonna 274 Aurelianus julisti päivän 25. joulukuuta Sol Invictuksen eli Voittamattoman auringon päiväksi. Jo 200-luvulla eräät kristityt olivat liittäneet saman päivän Jeesuksen syntymään, mutta eivät talvipäivänseisauksen perusteella, vaan lähinnä juutalaisuudesta periytyneillä teologisilla syillä. Paavi Julius I yhdisti Sol Invictuksen päivän juhlat Jeesuksen syntymäjuhliin 350-luvulla.

Lähde: Wikipedia